Ajatukset solmussa..

Voi, että odottavan ihmisen aika on pitkä! Ja ei - en oo vieläkään raskaana, päätettiin lykätä vielä sitä lastenhankintaa.. Mä ootan papereita koulumaailmasta! Hain viimeisillä hakupäivillä vielä kouluun, josko pääsisi opiskelemaan sosiaali- ja terveysalalla lähihoitajaks tai ensihoitoa. Että ossaa jännittää ihan hirveesti!

Pääsykokeet on nettisivujen mukaan toukokuussa, mutta no. Kaipa sieltä sinne kutsutuille tulee vielä jossainvaiheessa jonkunnäkönen kirje.. :D Sitä tässä kovasti oottelen ja jos nyt pääsykokeisiin pääsee, niin sitten odotellaan kesäkuuta ja päätöstä siitä, pääsekö kouluun vai ei.

No, ennen noita suuria odotuksia ootan ensi viikonloppua. Pääsiäisenä lähdetään Helsinkiin kahtelemmaan nättejä amerikanrautoja! ♥ Ainaki niin oli kovasti suunnitelmissa - mitään ei oo vielä lukkoon lyöty, et saapi nähdä. Mutta kovasti kyllä ite oon reissun kannalla ja niin - oishan se hienoo päästä vähän tonne isommalle "kylälle" kahtelemmaan miltä siellä näyttää.

Mä hipelöin jatkuvasti vauvanvaatteita - kun oon jo ostanu niitä toivottavasti joskus saapuvalle nyytille :3 Ihania pieniä vaatteita on♥ Pitäs vaan ensin oottaa tuo koulupäätös ja sitte jos kouluun pääsee, niin kouluaika mennä ohi ennen vanhemmuutta ja jos sitten koulujen jälkeen sais sen oman muksun alulle ja syliin asti.

Mun pää on niin pyörällä vaihtoehdoista! Pitäs osata päättää, mitä elämältä haluaa.. Onhan mulla yks ammatti, ja vakituinen työsuhdekin, mutta jotenki tuntuu, ettei tää nykyinen ala oo oma! Katellaan mitä mahdollinen koulutus tuo tullessaan, jos nyt ylipäätään pääsee kouluun..

Näihin sekaviin fiiliksiin tälläkertaa.

Ihanaa kevättä kuitenkin kaikille♥

Huuda, huuda ilosta!

Huhhuh, vauvakuumeilu vaan jatkuu kovasti. :/ Nään harva se yö unia siitä, että joko avokin kanssa yritetään vauvaa - muttei sitä kuulu, tai että oon raskaana tai, että meillä on jo oma nyytti. Mä en tiedä miten pitkään mä nään näitä unia - varmaan siihen asti, että meillä on tosiaan sylissä se oma nyytti. 

Viime yönä saatiin avopuolison kanssa keskusteltua lapsiasiasta, että haluaako se ylipäätään niitä lapsia. "Onneks" sain sen tiedon sieltä mitä halusinkin - etten siis oo ainoa osapuoli joka niitä lapsia haluaa. Vanhemmuus jännittää meitä molempia ja se on ihan normaalia. Mä yritän vaan parhaani mukaan tsempata tuota avopuolisoa, jotta meillä olis jossainvaiheessa se oma pikkunen maailmassa. Kai kaikki tulee aikanaan?

Vaikka pillereitä syönkin, niin silti mulla on tuolla kaapissa raskaustestejä. En todellakaan tiedä miksi, mutta haluan oman mielenrauhan takia testailla tasasin väliajoin oonko raskaana vai en. Olipa se kumpi tulos hyvänsä, niin se on ok. Ja tuleepahan raskaus esille, jos pillerit sattuu vaikka pettämään..

Oon koko aamun ootellu lääkärin soittoo sairaalasta. Haluan keskustella lääkärin kanssa noista mun pillereistä ja jatketaanko niitä vai ei. Ja jos ei, niin mitä tehdään. Kuitenkin endometrioosia on hyvä hoitaa jollaintavalla.. Toisaalta oon ollu tosi tyytyväinen noihin pillereihin, kun oon ollu aika kivuton tähän asti ja muutenkin vuodoton ym. Kuitenki oon saanu noista äärettömät mielialan muutokset ja muutenki tuntuu, että otan kaikki asiat ihan eritavalla vastaan, kun mitä ennen pillereitä. Oon ehkä ahistuneempi ja stressaantuneempi nyt näiden pillereiden aikaan, kun ennen niitä. Katsellaan kun lääkäri on soittanu ja on saatu keskusteltua asiasta ja miltä musta tuntuu.. Kaikki taitaa kuitenkin järjestytä!

Ihanaa kevättä - aurinko paistaa ja mieliki on korkeella! ♥