Ajatukset solmussa..

Voi, että odottavan ihmisen aika on pitkä! Ja ei - en oo vieläkään raskaana, päätettiin lykätä vielä sitä lastenhankintaa.. Mä ootan papereita koulumaailmasta! Hain viimeisillä hakupäivillä vielä kouluun, josko pääsisi opiskelemaan sosiaali- ja terveysalalla lähihoitajaks tai ensihoitoa. Että ossaa jännittää ihan hirveesti!

Pääsykokeet on nettisivujen mukaan toukokuussa, mutta no. Kaipa sieltä sinne kutsutuille tulee vielä jossainvaiheessa jonkunnäkönen kirje.. :D Sitä tässä kovasti oottelen ja jos nyt pääsykokeisiin pääsee, niin sitten odotellaan kesäkuuta ja päätöstä siitä, pääsekö kouluun vai ei.

No, ennen noita suuria odotuksia ootan ensi viikonloppua. Pääsiäisenä lähdetään Helsinkiin kahtelemmaan nättejä amerikanrautoja! ♥ Ainaki niin oli kovasti suunnitelmissa - mitään ei oo vielä lukkoon lyöty, et saapi nähdä. Mutta kovasti kyllä ite oon reissun kannalla ja niin - oishan se hienoo päästä vähän tonne isommalle "kylälle" kahtelemmaan miltä siellä näyttää.

Mä hipelöin jatkuvasti vauvanvaatteita - kun oon jo ostanu niitä toivottavasti joskus saapuvalle nyytille :3 Ihania pieniä vaatteita on♥ Pitäs vaan ensin oottaa tuo koulupäätös ja sitte jos kouluun pääsee, niin kouluaika mennä ohi ennen vanhemmuutta ja jos sitten koulujen jälkeen sais sen oman muksun alulle ja syliin asti.

Mun pää on niin pyörällä vaihtoehdoista! Pitäs osata päättää, mitä elämältä haluaa.. Onhan mulla yks ammatti, ja vakituinen työsuhdekin, mutta jotenki tuntuu, ettei tää nykyinen ala oo oma! Katellaan mitä mahdollinen koulutus tuo tullessaan, jos nyt ylipäätään pääsee kouluun..

Näihin sekaviin fiiliksiin tälläkertaa.

Ihanaa kevättä kuitenkin kaikille♥

Huuda, huuda ilosta!

Huhhuh, vauvakuumeilu vaan jatkuu kovasti. :/ Nään harva se yö unia siitä, että joko avokin kanssa yritetään vauvaa - muttei sitä kuulu, tai että oon raskaana tai, että meillä on jo oma nyytti. Mä en tiedä miten pitkään mä nään näitä unia - varmaan siihen asti, että meillä on tosiaan sylissä se oma nyytti. 

Viime yönä saatiin avopuolison kanssa keskusteltua lapsiasiasta, että haluaako se ylipäätään niitä lapsia. "Onneks" sain sen tiedon sieltä mitä halusinkin - etten siis oo ainoa osapuoli joka niitä lapsia haluaa. Vanhemmuus jännittää meitä molempia ja se on ihan normaalia. Mä yritän vaan parhaani mukaan tsempata tuota avopuolisoa, jotta meillä olis jossainvaiheessa se oma pikkunen maailmassa. Kai kaikki tulee aikanaan?

Vaikka pillereitä syönkin, niin silti mulla on tuolla kaapissa raskaustestejä. En todellakaan tiedä miksi, mutta haluan oman mielenrauhan takia testailla tasasin väliajoin oonko raskaana vai en. Olipa se kumpi tulos hyvänsä, niin se on ok. Ja tuleepahan raskaus esille, jos pillerit sattuu vaikka pettämään..

Oon koko aamun ootellu lääkärin soittoo sairaalasta. Haluan keskustella lääkärin kanssa noista mun pillereistä ja jatketaanko niitä vai ei. Ja jos ei, niin mitä tehdään. Kuitenkin endometrioosia on hyvä hoitaa jollaintavalla.. Toisaalta oon ollu tosi tyytyväinen noihin pillereihin, kun oon ollu aika kivuton tähän asti ja muutenkin vuodoton ym. Kuitenki oon saanu noista äärettömät mielialan muutokset ja muutenki tuntuu, että otan kaikki asiat ihan eritavalla vastaan, kun mitä ennen pillereitä. Oon ehkä ahistuneempi ja stressaantuneempi nyt näiden pillereiden aikaan, kun ennen niitä. Katsellaan kun lääkäri on soittanu ja on saatu keskusteltua asiasta ja miltä musta tuntuu.. Kaikki taitaa kuitenkin järjestytä!

Ihanaa kevättä - aurinko paistaa ja mieliki on korkeella! ♥

Älä tyri nyt, älä lyö yli nyt.

Taas on menny melkein neljä viikkoo, etten oo bloggaillu.. Vähä on taas semmonen "Hupsis"-olo.. :D Mutta antakee taas anteeksi, koetan ryhdistäytyä parhaani mukaan. Onhan taas uusivuosi ja uudet lupaukset!

Meillä Avokin kanssa ei oo tapahtunu elämässä muutoksia suuntaan - eikä toiseen. Kovasti vaan arkee pyöritellään. :) Muru tosin alotti keskiviikkoa vastaisena yönä oksennustaudin ja nyt sitä itse odottelen.. Toivon vaan kovasti, ettei se muhun iskis - oon koko Murun sairastamisen ajan syöny Lacto Seven - nimistä maitohappobakteeria, jota saa ottaa siis kaksi päivässä. Toivon, että ne yhdessä raudan, C- ja D-vitamiinien kanssa auttas mut ohittamaan tuon ikävän taudin!!

Mun on pitäny pitää ruokapäiväkirjaa, mun kaverille.. Että se näkis, miten mä syön ja mitä mä syön. Ja että se osaa sen jälkeen tehä mulle oikeenlaisen "kunto-ohjelman" ja tsempata mua oikeissa asioissa tässä laihdutusprojektissa. Oon tainnu nelisen kiloa jo laihtua alotuksesta, mutta suurinosahan niistä on nesteitä.. Mutta no, tästä se lähtee..

Sain maanantaina taas "kokovitunmaailmakaatuupäälle"-olon ja oli ihan tosi vaikee lähtee töihin. Itkin vaan koko aamun mun paskaa oloo ja maanantaina tuli mässättyä sitten monen päivän eestä.. Valitinki siitä tolle mun ystävälle, joka auttaa mua tossa laihdutusprojektissa. Tunsin olevani maanantaina vaan niin heikko :/ Itkeskelin vaan koko aamun ja iltapäiväks piti ryhdistäytyä, että pystyi illan tekemään asiakaspalvelutyötä.. Mutta päivästä selvittiin ja tiistaina olikin sitten parempi mieli - koska vapaapäivä ja aamusta heti kampaaja♥

Kampaajalla tukkaan tuli uutta väriä + että siistittiin sitten muutenkin kuontaloa. Nyt on kivan violetinruskeet hiukset. :) Tykkäänihan älyttömästi. Kyllähän noita sivuja saa taas olla ihan kohta leikkaamassa, mutta se on aika pieni hinta siitä, että tykkään noista sivusiileistä älyttömästi!

Oon näiden neljän viikon aikana ostanu myös ensimmäisen järkkärin! Canon EOS 1100D löytyy nyt näpeistä! Oon jonkun verran jo kuvaillu tolla ja oon kyllä ihan tyytyväinen tuohon ostokseen. :) Pitänee opetella kunnolla tuota kuvausta, että voi sitten kehittyä.. Aika paljo vielä automaateilla kuvaan, mutta kovasti yritän opetella manuaalilla kuvausta.. Vaikkei manuaalilla oo ees tullu vielä hyviä kuvia, niin en jaksa lannistua! :D

Ja loppuun kuvia, mitä oon näppäilly tolla uusimmalla kameralla :)

 Fresitaa, nam!♥

 No, tätä ei tarvii selitellä, Palmaa, nam♥

Katettiin äidin kanssa nätisti, tässä joku viikonloppu sitten, kun viettiin porukalla aikaa meillä. :)

Ja Fresitaa vielä loppuun.

Tälläistä pikaista päivitystä, palataan taas! :)♥

Vauvakuumeilua.

Mulle iski pari kuukautta sitten ihan hirveä vauvakuume.. Musta tuntuu nyt niin oikealta ja hyvältä olla tuon nykyisen poikakaverin kanssa.. Me ollaan kuitenki oltu "vasta" 7kk yhdessä, joka on tosi vähä nykymaailmassa. Me ollaan kuitenki tunnettu liki neljä vuotta, mä oon auttanu tuota miestä aijemmin - niinku seki mua, kun on ollu vaikeeta. Joten kyllä mä tuon miehen jo tunnen aika hyvin. Ollaan vauvastaki juteltu ja molemmat ollaan sitä mieltä, että halutaan lapsi/lapset suhteellisen nuorina. Mua etenki pelottaa lapsettomuus niin paljon, että mietin sitä miltei päivittäin - kiitos endometrioosin. Vaikkei endo aiheutakaan itessään lapsettomuutta, mutta siihen se vaikuttaa kuitenkin. En haluaisi itse odottaa kovin pitkälle - paljoa yli 25-vuotiaaksi. Onhan tuohon viisi vuotta aikaa, mutta sekin menee äkkiä. Etenkin jos ruetaan miehekkeen kanssa yrittämään sitä lasta ja sitä en ala kuulua.. :/Onneksi nykyään on kuitenki tosi paljo apuja saatavilla, jos sitä lasta ei tosiaan ala kuulua.

Nää on näitä mun pelkoja ja muitaki tuntemuksia.. Mua vaan ahdistaa nykyään niin paljon tuo vauva-asia. Onneks mulla on ystäviä, jotka tukee ja ymmärtää mua♥

Selailen netistä kaikenmaailman juttuja liittyen raskauteen, synnytykseen, lapsen hoitoon ym. Mitä kaikkia asioita pitää ottaa huomioon, kun lasta alkaa odottaa maailmaan? Toisaalta oon täynnä kysymyksiä, mut toisaalta oon ihan varma tästä asiasta!

Toisaalta mulla alkaa tänään sellainen lääkitys, jota pitäisi syödä tauotta ainakin puolivuotta.. Keltarauhashormonia, joka siis samalla hoitaa toivottavasti noita endometrioosikipuja, että pitää ehkäisyn kunnossa. Toisaalta tuo puolivuotta saattaa mennä nopeesti, jos sen jälkeen uskaltas rueta yrittämään sitä lasta - yhteisestä päätöksestä.

Musta tuntuu, että tää on nyt se loppuelämän juttu.. Mä pystyn luottamaan tuohon mieheen, ja pystyn olemaan oma ihteni sen kanssa! Mä pystyn sille itkemään, mä pystyn nauramaan sen kanssa, mä voin näyttää kaikki tunteet ja pelot sille. Me osataan puhua - kaikesta.

Muuttokin tuli äkkiä, mutta se tuntu oikealle. Nyt asutaan saman katon alla ja ääh♥ Onhan tää kämppä vielä ihan sekasi muuton jäliltä, mutta kyllä tää jo kodilta tuntuu. :3

Näihin tunnelmiin ja oloon. Palataan! ♥